Recent Posts
I'm busy working on my blog posts. Watch this space!
Featured Posts
Ihmisen elo maapallolla on kiusallisen piinaavaa taistelua mielitekoja vastaan. Usein ne voittavat, sillä mielitekoja luova koneisto on monessa marinoitu markkinointihirviö.
Älkää käsittäkö väärin. Ei minulla ole mitään markkinointia vastaan, mutta tiettyjen tuotteiden kohdalla markkinointi menee väkisinkin överiksi ja silloin ollaan jo hyvin lähellä aggressiivista mielikuvamanipulointia, jossa markkinointikoneisto vääntää hetkenkin epäröivästä kuluttajasta niskalenkin.
Energiajuomia myydään lihaksia ja muotoja pursuilevilla mainoskuvilla, jossa vastaanottajan mieli yhtyy väkisinkin osaksi estetiikan ihmemaata. Hetken aikaa energiajuoma on kuin jumalten nestettä, jota litkiessä jokaisesta tulee voittamaton gladiaattori tai viholliset tieltään mätkivä amatsoni. Huuma kestää vain hetken, mutta takaraivoon jää pinne, joka laukeaa viimeistään kaupassa, jossa juoma on sopivasti esillä pahviin painetun mallin povella. Salamannopeasti taikajuoma onkin kauppakassissa odottamassa illan treeniä.
Olen itsekin ajautunut osaksi markkinointikoneistoa luomalla alter egon nimeltä Tiilimäen Titaani. Mutta mitä nimen alta löytyykään: 47-vuotias isukki, jonka lemppariharrastuksia on kerätä karttoja tai laulaa lurautella rokkia. Powerade tai Gatorade ovat hyvin kaukana Titaanin arjesta. Keittiön vesihanasta laskeva vesi saa useimmiten riittää, sillä veden lukuisista positiivisista ominaisuuksista paras on, että sen avulla pysyy hengissä.
Hyvinvoinnissa lymyilee iso bisnes. Mutta entä jos hyvinvoinnilta riisutaan kaikki krumeluurit ja pureudutaan itse ytimeen? Osa sen kiehtovuudesta katoaa viimeistään Pinomäen suoralla, jossa aloitteleva maratoonari taistelee sivutuulta ja rakeita vastaan miinus neljän asteen pakkasessa. Lattomeren risteykseen on matkaa kolme kilometriä ja sitten ollaan vasta puolivälissä. Ennen lähtöä imaistu geeli alkaa melskata vatsassa samalla, kun ensimmäiset viiltävät viitteet penikoista muistuttavat, että uudet lenkkarit olisi voinut ajaa sisään aavistuksen lyhyemmällä lenkillä.
Matka kohti hyvinvointia on joskus yhtä kärsimystä, mutta jotain kiehtovaa siinä on, sillä päivä toisensa jälkeen paikat paranevat ja mieli halajaa taas lenkkipolulle. Ja hyvällä tuurilla aurinkokin voi silloin tällöin paistaa ja sekös se onkin otollista aikaa kunnon lihaskrampille.
